Olin viime viikolla keskustelemassa Yhteiskunnallisten Yritysten Osaamiskeskuksen (https://yyo.fi/) tilaisuudessa, siitä millaista on autismikirjon henkilöiden työllistäminen ja työllistyminen muissa maissa. Miten Suomi vertautuu muihin maihin.
Nyt on vuosi takana yhteistä elämää auticonin kanssa.
15 maata ja noin 600 henkilön autismienemmistäinen organisaatio. Suomi, Ruotsi, Norja, Saksa, Ranska, UK, Italia, Sveitsi, Hollanti, Irlanti, Puola, USA, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti. Tästä perspektiivistä omia huomioitani markkinoista ympäri maailman. Tämä ei ole tutkimustietoon perustuvaa analyysia, vaan huomioitani keskusteluista kollegoiden kanssa. Kaikki mahdolliset virhetulkinnat ovat siis omiani.
Autismikirjon konsultit:
Konsulttimme ovat samankaltaisia kaikkialla. Huomattava on tietenkin, että jokainen henkilö on yksilö, joten mitään yhtä yleistystä ei voi käyttää. Mutta, samanlaisuuksia toistuu usein. Konsulttimme ovat: ahkeria, työhaluisia, oppivaisia, lojaaleja, teknisiltä taidoiltaan erinomaisia sekä mahtavia tyyppejä. Kaikkialla heidän mahdollisuutensa työllistyä, noista edellä mainituista ominaisuuksista huolimatta, ovat heikot.
Yksityisen sektorin asiakkaat:
Asiakkaat ovat ihania 🙂. Se lämpö ja innostus joka heistä välittyy, kun ovat päässeet työskentelemään konsulttiemme kanssa on mahtavaa. Kaikkialla on alussa jännitystä, sekä ehkä jopa epäilyjä siitä miten nämä konsultit sopeutuvat. Mutta, hetken päästä toteamme yhdessä että onneksi lähdimme kokeilemaan. Usein on niin että organisaatiossa on joku jolla on omakohtainen kokemus autismikirjosta. Nämä henkilöt toimivat usein alkuvaiheen epäluulojen lieventäjinä. Oman arvioni mukaan innokkaimmat asiakkaat ovat Ruotsissa. Monessa muussa maassa, kuten Suomessa, konsulttitoiminta on vahvasti CV keskeistä.
Julkinen sektori:
Julkinen sektori on meille kaikkialla vaikea. Julkisen sektorin kyky (halu ?) toimia meidän tyyppisten toimijoiden kanssa on heikko. Poikkeuksena Hollanti, jossa on lainsäädännöllisesti tehty toimenpiteitä joilla helpotetaan vaikeasti työllistyvien työllistymistä. Käytännössä siis määrätty prosentti tekijöistä on oltava vaikeasti työllistyviä. Täten Hollannissa on, osana isompia julkisen sektorin hankkeita, aina mukana vaikeasti työllistyviä. CV-keskeisyys korostuu julkisella puolella. Hankinnat ovat vahvasti Excel-johdettuja. Useimmiten emme pääse edes kertomaan tarinaamme ja niitä mahdollisuuksia joita tarjoamme.
Yhteiskunnan tukimuodot:
Jokaisessa maassa on omanlaisensa tukijärjestelmä. Jossa kilpailussa käsittääkseni Suomi on kiistaton ykkönen maailmassa. Vastaavan tasoista työkokeilun ja palkkatuen yhdistelmää ei ole muualla. Ei edes Ruotsissa. Meillä Suomessa tuet muodostavat kuukausittaisista tuloistamme noin 5%. Sinänsä ihan merkittävää, mutta vähemmälläkin pärjäisimme, jos vastineeksi saisimme helpommin ennakoitavan ja läpinäkyvämmän prosessin. Tuen tarve ja tilanne on aina tapauskohtainen. En siis kommentoi tukea ja tukimuotoja yleisesti – vaan vain meidän perspektiivistä.
Neurokirjon ymmärtäminen:
Tutkimusyhtiö Gartner ennustaa että vuonna 2027 25% Fortune 500 yrityksistä on perustanut ohjelman neurokirjon henkilöiden palkkaamiseksi. Ei siksi että se olisi hyväntekeväisyyttä, vaan siksi että siitä on liiketoiminnalle etua. Tämä ymmärryksen lisäämisen trendi näkyy kaikkialla. Siksi olemmekin perustaneet oman Neuroinclusion Services (NIS) yksikön. Monessa maassa halu oppia ja ymmärtää on kasvanut. Tällä alueella Suomi on keskimääräinen kulkija. Emme ole kärjessä, mutta emme onneksi ihan nollatilanteessakaan.
Jukka Mikkonen, CEO Finland
17.4.2024 Helsinki
